Ammatin vaihtaminen ja opiskelu aikuisena

Nyt kun alkaa vuosi lähenemään loppuaan niin ajattelin kirjoitella tällaisen rohkaisupostauksen :) Olen siis itse valmistunut vuonna 2001 taloushallinnon merkonomiksi. Aikoinaan valitsin taloushallinnon linjan sen takia, koska muista linjoista (markkinointi, toimistopalvelut) se jäi pudotuspelissä jäljelle ja mulle oli ollut helppoa kirjanpidon perusteiden kurssit ja meille luvattiin myös hyviä työnäkymiä. Työnäkymäthän on olleet ihan loistavat ja työttömänä ei ole tarvinnut olla ja jos vaikka vertaa lähihoitajasiskooni niin korvauskin on ollut ihan kohtuullinen. Tässä varmasti syyt miksi osin nykyiseen työhöni on tavallaan jämähtänyt.

Tilitoimistossa ja talouspuolella on selkeästi näkyvissä kausiluontoisuus ja yhä enemmän taloudellisuusajattelu lähestyy tuota alaa ja työntekijöistä pyritään ns. ottamaan kaikki irti. Jos on motivaatio täys kymppi ja hyötysuhteen koet hyväksi niin kyllähän sitä jaksaa ihan eri tavalla. Omalla kohdallani kuitenkin alkoi tulla ajatus, että aika aikaansa kutakin ja olisi kiva tehdä itselle merkityksellistä työtä. Tässä merkityksellisellä tarkoitan sitä, että olen iloinen, avoin ja sosiaalinen ihminen eikä mulle ole merkityksellistä istua toimiston nurkassa välillä vailla asiakaskontakteja, kiireessä ja paineessa suu väärinpäin :) Toisaalta takaraivossa kutkuttelee ajatus oman yrityksen perustamisesta. Sen suhteen olen kuitenkin kirjanpitäjämaisella tavalla jalat maassa ja sopiva ajankohta on sitten kun se on. Suunnitelmiahan voi aina tehdä, koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty eikä yrittäjä voi ikinä suunnitella toimintaansa ja tulevaisuuttaan liikaa.

No sitten tästä uudesta alavalinnasta. Kosmetiikka ja osin hoitotyö on minua aina kiinnostanut, mutta resursseja ei ole ollut lähteä yksityiselle puolelle koulutuksen hinnan ollessa monta tuhatta. Jos muistatte niin ensin kävin kynsikoulutuksen ja siitä lähti ajatus lähteä viemään tavoitteita eteenpäin ankarammin ja päätin, että jos haluaa muutosta niin jostain on joustettava ja aloin etsiä julkisen puolen vaihtoehtoja (jopa ajatuksena, että lähden niin kauaksi kuin tarve vaatii). Jotkut kuun asennot sattuivat olemaan oikein ja löysin aikuiskoulutusvaihtoehdon 60 kilometrin päästä johon oli haku meneillään. Tässä vaiheessa en tiennyt mitään tukivaihtoehdoista vaan päätin myös sen, että toivottavasti työpaikkani pystyy edes vähän joustamaan ja jos ei pysty niin sitten täytyy keksiä muunlaisia ratkaisuja. Hakuprosessihan oli itsessään mielenkiintoinen, koska en todellakaan ollut ainoa joka oli saman koulutuksen keksinyt. Kun sain puhelun, että minut on valittu niin itkin, nauroin ja huusin. Ah, vieläkin tulee kyyneleet silmiin kun tuota puhelua muistelen :)

Ensimmäinen lukuvuosihan minulla oli ihan äärimmäisen raskas. Töissä ylimääräisiä työtunteja vaativat organisaatiomuutokset, laihdutus, yhteistutkinto (eli minähän suoritin jo myynnin ammattitutkinnon keväällä) ja siihen liittyvä työharjoittelu plus omat terveysongelmat. Vieläkin hengästyy, kun näitä lukee :D Meneillään oleva vuosi on ollut tosi uskomaton. Motivaatiokin oli huipussaan, mutta tiesin, että jos kunnialla haluan saada koulun läpi niin muutoksia on tultava. En edes muista mistä löysin vaihtoehdon opintovapaasta ja aikuiskoulutustuesta. Meillä ei edes koulussa oltu siitä mitään puhuttu, mutta aloin selvitellä itse. Aikuiskoulutustukea maksaa Koulutusrahasto ja tukeen on työkokemusvaatimus kahdeksan vuotta tai ennen 31.7.2010 kerättynä viisi vuotta. Lisätietoja löytyy http://www.koulutusrahasto.fi Työnantaja voi siirtää opintovapaan alkua muttei perua kokonaan. Toki itse esitin työnantajalleni pyynnön nöyränä! Meillä sattui olemaan hyvä tilanne, että muita opintovapaalaisia ei ollut ja tulevien muutostenkin takia tuleva tilanne oli hyvä ja sain opintovapaan helposti sovittua. Rahallinen määrä on noin 60% palkasta eli lämmittää huomattavasti enemmän kuin Kelan tuet. Ei näilläkään summilla juhlita, mutta tekee opiskelun mahdolliseksi. Muutaman kympin saa tuen ohella tienata tai on vaihtoehto, että tuki haetaan aina jälkikäteen ja suhteutetaan siihen mitä on tienannut eli hyvin joustavasta systemmistä on kyse.

Tulevaisuushan minulla on vielä ihan auki. 1.6. palaan työpaikalleni, mutta jo tähän mennessä eletty kertoo sen, että jossakin vaiheessa tulevaisuuteni on jossain muualla. Kosmetologista jatko-opinnot on ammattikorkeakoulussa estenomiksi, mutta vaatii kulkua joko Turkuun tai Helsinkiin. Joka tapauksessa tämä tuntematokin tulevaisuus tuntuu niin ihanalta, mielenkiintoiselta ja innostavalta ja tiedän, että se mun oma juttuni on lähempänä kuin aiemmin.

Oman elämänsä muuttaminen vaatii uhrauksia ja panostusta ja ahkeruutta, mutta uskon, että kova työ palkitaan ja saan aamuisin herätä innostuneena itselleni sopivaan ammattiin ja työhön. Haluan rohkaista kaikkia tarttumaan toimeen ja olemaan valmiita muuttamaan elämäänsä haluamaansa suuntaan. Kyllä elämä kantaa!